Eka kouluni |
torstai 11. huhtikuuta 2013
Hyvää torstaita!
Koulu ja koulunkäynti, siitä on nyt herännyt, ja aivan oikein, keskustelu etenkin koulurauhan turvaaminen. Kuuluin aikoinani sekä lukion että ala-asteen johtokuntiin, tämä siis -80 luvulla. Kyseiset instanssit lopetettiin sitten myöhemmin. Siellä oli käsiteltävänä muutamia ns. häiriötapauksia koulussa, mutta ne asiat mitä silloin käsiteltiin olivat hyvin pieniä verrattuna nykyisiin ongelmiin. Lisäksi on huomioitava koulujen pienuus jossa niin oppilaat kuin opettajatkin olivat hyviä tuttuja koulun ulkopuolellakin, kuin myös lasten vanhemmat. Siitä oli suuri apu kun käsiteltiin lasten ongelmia. Eilen kun kuunteli ajankohtaisohjelmaa, jossa olivat läsnä eräs entinen ns. häirikköoppilas ja emeritus professori Kari Uusitalo. Otin tänään tuon ohjelman digiboksin muistiin, kun se tuli uusintana ja yritin sitä kuunnella varsin herkällä korvalla. Minä en halua syyllistää ketään, koska olen siihen jäävi, kun en itsekään ole ollut mikään herranenkeli koulussa. Erityisesti kohta joka jäi mieleen oli se että Kari Uusitalo sanoi näin, "sellaiset häirikkö oppilaat jotka purkavat agressioitaan metelöimällä ja kaikenlaisella muulla häiriökäyttäymisellä eivät useinkaan syyllisty näihin koulusurmiin, vaan sellaiset oppilaat jotka ovat hiljaisia ja käpertyneet sisäänpäin, ovat näitä tehneet". Lisäksi hän syyllisti yhteiskuntaa näissä kyseisissä tapauksissa. Kuinka moni meistä kuuntelisi opettajana sellaista tekstiä mitä näiden kullannuppujen suusta purkautuu, meillä on tuossa kadun toisella puolen ala-aste, kun menee siihen viereen välitunnin aikana kuuntelemaan, tänään viimeksi, saattaa tuota haista v....a kuulla kymmeniä kertoja, ja siitä saa opettajatkin osansa. Epäilen vahvasti että ainakin minun ikäpolveni monet todellisen koulukurin kokeneet tekisivät saman mitä eräs kaveri kirjoitti netissä, kun tämä opettaja Korhosen ja oppilaan konflikti tuli julki lainaus "minä olisin ottanut persuksista ja niskavilloista kiinni ja heittänyt pihalle", näinhän sitä ennen, ainakin täälläpäin tehtiin. Entiseen ei ole paluuta toivottavasti, se mikä eilisillasta myös jäi mieleen oli amerikkalaisopettajan arvostelu suomalaista koulua kohtaan. Ehkä hän olisi kaivannut metallinpaljastimia, koulupoliisia ja turvakameroita tarpeellisina, siellähän juuri eräs oppilas puukotti 14:sta muuta oppilasta, ehkä se malli olisi hyvä malli täälläkin, koska se jotenkin toimii tuolla atlantin takana "demokratian kehdossa". Alapuolella minun ensimmäinen yksiluokkainen kouluni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ompa pieni koulu,kyllä nyt on paljon puhetta koulukäyttäytymisestä,onhan se toisenlaista kuin ennen,silloin kunnioitettiin opettajia:)
VastaaPoistaKyllä sitä silloin toisia kunnioitettiin ja toisia pelättiin:) Koulu oli tosiaan pieni, tämä yhden luokan koulu oli erillään varsinaisesta kouluympäristöstä johon oli noin puolikilometriä matkaa. Tuossa se eka luokka tuli käytyä. Meitä oli niin paljon (oppilaita) että kaikki tilat oli käytössä. Terveisiä ja kiitos kommentistasi.
VastaaPoista