Eilen sitten vihdoin ja viimein päästiin käymään Mummelin luona, parempi myöhään.....olisi se vaan ollut mukava olla niillä syntymäpäivilläkin. Matka sinne sujui mukavasti, ilman kiirettä körötellessä ja sääkin oli suotuisa. Virtain kohdalla ainoastaan meinasin ajaa ohi Ähtärin tienhaaran, onneksi alkoi satamaan heti tienhaaran jälkeen. Sanoin Jattalle että eihän me tuonne voida mennä, siellähän sataa. Niin sitten palasimme n. 200 metriä takaisin ja käännyimme Ähtäriin vievälle tielle, eikä sen jälkeen tullut pisaraakaan. Löysimme suht' hyvin perille, ajoimme pihaan. Nousimme autosta, niin eikös sieltä tullut kahden hauvelin "vastaanottokomitea" ja Mummeli tietenkin. Sisälle vaan ja siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja siliteltiin hauveleita, Mummeli oli nähnyt kovan vaivan, ruoka odotti, ja kyllä maittoikin. Aika kului äkkiä muutama tunti meni kuin siivillä, juotiin kahvit ja puhelimme Puertosta ja kaikesta, lapsista, lastenlapsista jne. Nautimme siellä olosta, ja ne koirat on ne ylivetoja. Kyllä se vanha loru pitää paikkansa että "kyllä koira koiran tuntee". Eläin on siitä viisas varsinkin koira, se kyllä tietää kuka siitä pitää, näytteleminen ei auta. Haikein mielin lähdimme kotiin Ähtärin kautta. Illalla oltiin kotona kaikkien kiertelyjen jälkeen klo. 20.00. Kiitos Irma, ja tapaamisiin, katsotaan nyt mitä syksy tuo tullessaan. Jos siihen Ähtäristä ostettuun lottolappuun vaikka napsahtaisi muutakin kuin se euro, joka joskus saattaa tulla.
Voi kiitos teille kun kävitte! olen tuon ihanan orgidean lumoissa täällä fiilistellyt sen hetkan, ku olen ehtinyt oleen sisällä. Siinä lapussa oli osoite sinne orkideataloon ja tietenkin juuri äsken sinne kurkistin. Voi ihme, miten paljon erilaisia orgideoita siellä kuvissa olikaan.
VastaaPoistaKoitin taas vähän urkaoida ulkona, nurmikoita ajelin ja vähän leikkasin yksiä kukkia pois, kun taas sadetta huomiseksi luvataan.
olisipa siinä lottolapussa nyt sitten kunnon pläjäys euroja, enempi kuin se yksieuro.
Lämpimät terveiset teille molemmille ja vielä kiitos käynnistä.
Kiitos Irma, mutta muista, emme ole enää nuoria. Siis on yritettävä elää sen mukaan, mutta tiedän kyllä kuinka vaikeaa se on ihmisellä joka on koko ikänsä tehnyt työtä, omat ja vieraan. Ja kun sinullakin on iso ala nurmikkoa ja muutakin hommelia koko ajan. Aina jotain pientä täytyykin olla että turhat murheet pysyvät hetken pois mielestä. Kiitos sinulle. Sen voin luvata että jos 7 oikein tulee, pistoleeraan koko Plazan höpinäporukan Puertoon ja Vilperin Granille. Että näillä mennään. Heippa.
VastaaPoista