Hyvää torstaiaamua!

Onhan tämäkin jonkinlainen blogi, jossa saatan puhella mitä sylki suuhun tuo. En pidä itseäni minään maailman napana, ja minun puolestani näitä minun höpinöitä saa lukea ketä vaan huvittaa. Jokainen meistä luo oman käsityksensä eri henkilöistä  joista kirjoittelemme useinkin vain pelkästään niine tuntemuksinemme mitä lehdet ja muut tiedoitusvälineet meille syöttävät. Otamme ehkä kantaa hyvinkin jyrkästi  pelkkien kuulopuheiden perusteella. Tähän myönnän itsenikin monta kertaa syyllistyneen. Hyvä tapa vaatii, jos olet joskus väärässä, voit myös asian korjata tunnustamalla sen. Joidenkin mielipiteet ovat kuin "tuuliviiri ulkohuoneen katolla", Kekkosta lainatakseni, niille en paljon anna mielessäni tilaa. Mutta jos ja kun satut olemaan joskus väärässä, se on mukava myöntää, eikä vaan siirtyä seuraavaan "mollauskohteeseen". Olen joskus kohdannut henkilöitä joista olen luonut omat käsitykseni(huonot) ja ilokseni olen huomannut kuinka väärässä voi olla, näin monen ns. julkimon kohdalla joita elämän taipaleella on tullut kohdattua. Huumorin kukka on kaunis kukka, se kukkikoon aina, ja itselleen nauraminen se on eräs parhaista puolista mitä tiedän. Komiikkaa ei tarvitse väliin väkisin luoda, se tulee ikään kuin itsestään. Toivonkin tulevalta Puerton matkalta taas paljon koomillisia tilanteita, noin positiivisessa mielessä, ketään loukkaamatta, niitä on mukava kotona muistella ja hiljaa itsekseen naureskella. Yritin tässä yöllä kyttäillä noita luvattuja revontulia, mutta joku kiusanhenki oli huitaissut pilviverhon eteen, no jos sitten ensi yönä. Mukavaa loppuviikkoa kaikille, ja muistakaa että pienikin hymy sulattaa vaikka kaupanmyyjän hieman yrmeän olemuksen, sen koin taas eilen Porin Anttilassa, eikä se paljon vaatinut. Huomenta!