Oikein aurinkoista lauantaipäivää.

Tänään on ollut oikea kalaruokapäivä. Vaimo laittoi ensin aamupäivällä makoisan lohisuikale ruoan, hyvää. Sitten olikin jo aika lähteä futismatsiin joka alkoi klo. 13.00. Meidän pojat eli A-juniorit voittivat Rauman Pallo-Iirot 2-0 . Heidän maaliinsa ei ole vielä yksikään joukkue tällä kaudella tehnyt maaliakaan. Taitavia kavereita, heissä on ehkä koko porilaisen jalkapallon tulevaisuus. Sääliksi kävi Rauman poikia, vaikka eivät hekään huonoja olleet. Sitten olikin silakkamarkkinoiden vuoro, silakoita, ainakaan halsteri sellaisia ei ollut, liekö Sotis ostanut ne kaikki aamulla. Mutta savulohta ja purkki (vaimon mieliksi) sipulisilakoita tuli ostettua. Hiukan pirutti kun ennen kotoa lähdettyä tuli kamera ladattua, ja kotiin se kumminkin jäi, huomenaamulla uuden kerran kalamarkkinoille kamera mukana. Tuntuu että päähän ei enää sovi kuin yksi asia kerrallaan, eikä väliin sitäkään. Huomenna sitten joskus illemmalla tyttären luo hommiin, ja mielen virkeydeksi käyn vakoilemassa sienimestat fillarilla. Eilen oli vaimon kanssa niin mahtavat golf-skapat että niistä ei paljon jälkipolville jää kerrottavaa. Olen vieläkin sitä mieltä että sitä koloa olisi isonnettava, kyllä piruttaa lyödä 20 cm. päästä ohi, kun ensin on päässyt viheriölle kolmella lyönnillä (bar 5) ja sitten huiskii siinä kolme hutia. Sellaista se on golf, alkuviikosta taas yritetään jos naisväki ei keksi mitään meikäläisen pään menoksi. Ollaan vävyn kanssa pahasti jyrän alla, se todettiin tässä taannoin, saadaan kyllä päätä aukoa, mutta siihen se sitten jääkin. Nyt katsellaan Pate Mustajärveä ja odotetaan vaimon lottovoittoa. Hyvää tuuria vain muillekin, varsinkin Marinolle, hän voisi pistää Puertossa vaikka Lumumbat, enkä lainkaan epäile teitä muitakaan. Jos meille tulee voitto, palkkaan ensi patikkareissulle pari serbaa kantajakseni, aina ylä ja alamäissä, tasaset ehkä kävelisin itse. Adios.