Torstaita!

Torstai on toivoa täynnä, kirjoitti aikoinaan John Steinbeck, tiedä häntä. Onhan epätoivokin jonkinlaista toivoa, mutta siihen ei parane vaipua. Meidän blogikirjottajien kirjoituksethan ovat meidän monen omia mielipiteitä ja kokemuksia, sekä eräänlainen henkireikä. Uskon että meillä monella bloggarilla on paljon kokemuksia elämästä, työnteosta, yhteiskunnallisista asioista ja ehkä tuolta matkailun  saraltakin jotain on jäänyt mieleen. All_Marino ehkä on hyvä esimerkki siitä kuinka osataan tuota erittäin vaikeaa lajia eli sarkasmia osuvasti. Itse taas kyseenalaistan lähes kaiken ja ehkä sorrun tuollaiseen pikkupiruiluunkin välillä. En tarkoita sitä että olen aina periaatteessa erimieltä, vaan en ota kaikkea tietoa vastaan totuutena, koska totuus on häilyvä käsite. Jos ja kun nytkin vaan katsoo maailmaa avoimin silmin, niin huomaa kuinka karsea paikka tämä on monille, eikä vähiten syyttömille lapsille. Silloin kun mailmassa täytyy jatkuvasti käyttää asevoimia kyseenalaisen demokratian luomiseen, mennään todella metsään ja pahasti. En nyt viitsi enää puhua atlantin takaisesta suurvallasta, jonka pitäsi muuten hoitaa omat ihmisoikeutensa kuntoon, ennenkuin pauhaa siitä muille. Sotaa, nälänhätää ja muuta kurjuutta kyllä riittää, miksi? Miekathan piti takoa auroiksi, jossain on vain tuon isonkirjan sanoma ymmärretty pahasti väärin eli päinvastoin. Pörssit sahaa, mitä sahaa, minulle täysin yhdentekevää. En korkealta putoa vaikka joka ainut keinottelulaitos kaatuisi. Mitäs tässä, odotellaan vaan että se katamaraanifirma saa luvat kondikseen, päästään Aguilan ja naisten kanssa katteleen venäläisiä pitkin nenänvartta. Eikö se niin mene että itään pyllistetään, ja länteen kumarretaan. Mutta eikö mitä, me ollaan gentlemanneja tai ainakin jotain manneja, me ei ylenkatsota ketään. Joskus tulee hieman itseään arvioitua uusiksi, kun katsoo peiliin. Ainakin silloin kun suu on kuiva kuin beduiinin sandaali ja maniskan soittajakin olisi kateellinen meikäläisen käsivibraatolle. Aattelin taas mennä espanjan kurssille, kun ei osaa sanoa enää kuin hasta la vista.