Hyvää marraskuun viimeistä iltaa!

Huomenissa ollaan sitten jo joulukuussa ja alkaa iloinen pukin odotusaika, ainakin noilla perheiden pienimmillä. Paraspuoli on joulussa se yhdessäolo ja jutustelu. Meitäkin on aina iso joukko koolla, nyt ollaan oltu tyttären luona, ennen aina meillä. Joulunviettoperinne on siis siirtynyt hänen hoteisiinsa. Ruokapuoli on silti minun kontollani, laitan laatikot ja karjalanpaistin. Vaimo tekaisee rosollin ja tytär paistaa kinkun. Itsekukin sitten leipoo mitä leipoo. Tämä on sellainen työnjako, jokainen laittaa oman kortensa kekoon. Lentoemännät ja stuertit ovat siis lakossa. Finnairin johtaja Vehviläinen esitti jo omat uhkailunsa, henkilökunnan supistukset ym. Ei muuta kun vaan noita pieniä aasialaisia tyttösiä hommiin, palkaksi muutama kupillinen riisiä päivässä, sehän tässä on perimmäisenä ajatuksena. Johtoportaalle sitten muhkea palkanlisä ja niinpäin pois. Parinvuoden sisällä EU taitaa olla vain paha uni enään, niin että markat kaivetaan naftaliinistä jossain vaiheessa. Herrat ovat mesoneet EU:n rahat ja laittaneet ne ties mihin, ja sama peli jatkuu ja jatkuu. Ensi maanantaina osa on linnan juhlissa prinikat rinnassa tai rinnoissa, ja kansa tuijottaa ihaillen. Missähän muualla kansa katselee silmät tapillaan kättelyitä tuntitolkulla, ei missään. Mutta tuleehan sieltä Tuntematon Sotilas, on varmaan katsotuin filmi, minäkin osaan sen varmaan ulkoa kymmenien katselukertojen jälkeen, ja vielä muutamat kirjan lukukerrat päälle. Mitähän nuo jermut sanoisivat nykymenolle, mielenkiintoinen ajatus, isänmaa on myyty markkinataloudelle. On aivan sama tuleeko käskyt Moskovasta, Washingtonista, Brysselistä tai ties missä se kasvoton markkinatalous asustelee, ilmeisesti siellä missä tulee suuremmat voitot ja nopeasti. Tämän "joulusaarnan" jälkeen haluan silti toivottaa kaikille hyvää, alkavaa joulukuuta. Olen silti vieläkin optimisti. Peppikin asuu täällä.