sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Oikein hyvää

sunnuntai aamua! Olimme eilen nuorisolle, ja nuorison esittämässä missiossa. Siellä esitettiin useammalla kielellä  hengellisiä lauluja joihin myös yleisö sai ottaa osaa. Oli venäjäksi, englanniksi ja myös espanjaksi. Pihlavan srk:n nuoret, joihin meidänkin Tiia kuuluu, esitti musiikki kuvaelman "kädet". Tiia hoiteli laulupuolen erään nuorenmiehen kanssa. Kun kuuli hänen äänensä siellä kirkkosalissa, oli hyvä akustiikka, niin kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä ja tippa tuli linssiin. Siellä moni ihmetteli, miten noin pienestä tytöstä lähtee tuollainen ääni. Olemme keskustelleet noista kirkosta eroamisista, hän kun pääsi vt. nuorisotyöntekijäksi Pihlavan seurakuntaan. Puhuimme siitä kuinka erilaisia nuo seurakunnat voivat olla, myös täällä Porinseudulla. Pihlava on erittäin vapaamielinen ja suvaitseva, ei ole pahemmin ollut eroamisia. Opiskelupaikat olivat monelle täällä, nimenomaan jatko-sellaiset, kiven alla, mutta on hyvä että hänkin pääsi tuohon työhön josta hän pitää. Pyöräilylenkki tuli tehtyä eilen, vähän ennen pimeän tuloa, kamera oli tietysti mukana, mutta eihän tähän aikaan vuodesta niitä kuvauskohteita niin paljon löydy, ei viitsi moneen kertaan toistaa itseään. Nyt on taas uusi päivä ja uudet kujeet, aurinko paistaa ainakin vielä, joten on lähdettävä liikunnallisiin harrasteihin. Vaimo saa luvan laittaa tänään ruokapuolen, iltapäivä meneekin sitten taas, ainakin osittain, Ruskakodissa äidin luona. Siskonpoika perheineen lähtee myös ensi viikolla, elämänsä ensimmäiselle matkalle Teneriffalle Americasiin kylläkin, mutta lupasivat käydä Puertossa katsomassa että mikä meitä siellä oikein viehättää. Varoitin häntä "Puerton taudista", jos se iskee se on sitten menoa, ja joka vuosi. Vaya con Dios.

4 kommenttia:

  1. On se kyllä niin sykähdyttäävää kuulla noiden omiensa esiintymisiä. tuntee siinä sellaista sanatonta kiitollisuutta elämää kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Yhdyn mummelin sanoihin. Onnistuu he sitten
    millä saralla tahansa ja ovat tyytyväisiä
    elämäänsä, niin tuntuu itselläkin hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Voin hyvin kuvitella tunnelman siellä kirkossa..hienoa.
    Ja kyllähän lapset ja ja lastenlapset sekä heidän menestymisensä, kuten Sirpa sanoi, millä saralla tahansa saa mielen onnelliseksi. Myös se elämän kääntöpuoli, silloin kun apua tarvitaan,ollaan tukena.

    VastaaPoista
  4. Niin se menee. Ollaan tukena niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Kiitos teille.

    VastaaPoista